levylaatikko.02 rakennusprosessi ja pohdinta
Toin laatikon ideamaailmasta kolmiulotteiseksi joulun aikaan mökillä. Tarkistin ensin 12.12. puuvaraston puutavaratilanteen ja löysin sieltä muutamaa sopivaa materiaalia. Kaikki mäntyä, tai mäntyä ja kuusta. En ole aivan varma kahden tavaran lähteestä. Lähtökohta laatikon suunnittelussa oli tykästyminen mäntyyn, jämäpuun hurja määrä mökin varastossa, halu touhuta. Liitoksien kartesiolainen luonne on otettu suoraan Gerrit Rietveldin suunnittelemista huonekaluista. Muuten inspiraationa taisi olla mäntypuinen sänkyrunkoni, kepeä, leijuva olemus. Kovat ja tarkat nurkat ja pehmeä puu.
Laskin ja suunnittelin ajatukseni ylös paperille. Muistiinpanoja kertyi useita A4 arkkeja. Säästän lukijan niiden näkemiseltä.
Poiketen alkuperäisistä suunnitelmista, en löytänyt sopivia materiaaleja, joilla saisin laatikon tehtyä vain kahdella eri tyypillä. Ohuella puulla ja leveällä puulla. Loppujen lopuksi käytin neljää erilaista puutavaraa, joista kaksi, ‘ohut’ ja ‘leveä’ ovat ilmiselvää mäntyä, huonekalulistoja. Ohut noin 14x17 ja leveä 14x70. Näistä tehtäisiin horisontaaliset elementit, jotka pitävät laatikon kasassa ja antavat sille ominaisen geometrisen ilmeen. Kaksi jäljelle jäävää puutavaraa muodostaa pohjalevyn ja pystypuut. Molemmat vaakapuita vaaleampaa tavaraa, mutta toisiinsa nähden samanlaista. Molemmat on ponttilautaa. Pohjayksikön mitat taisi olla 20x90 ja pystypuiden 17x19.
Laskin 13. pv kuinka paljon mitäkin tavaraa tarvitsisin varmistaakseni, että tavaraa löytyisi oikea määrä. Laskin samassa yhteydessä myös mitat muutenkin lopulliseen muotoonsa, ottaen huomioon levyn mitoituksen ja puutavaran kokoluokka. Puuta oli riittämiin vaikka kahteenkin laatikkoon ja kypsyttelin siinä vaiheessa ajatusta kahdesta laatikosta.
Palasin kotiin tuoden mukanani tiedon, että puuilossa olisi käytävä. Lähtökohtaisesti olin ajatellut liittää laatikon palaset yhteen puutapeilla (alkuperäisessä suunnitelmassa määrittelin, että puutappien pitäisi olla eri puulajia, jotta tekotavan luonne korostuisi). Kaupan hyllyltä saatavat puutapit, joita löysin, olivat lähtökohtaisesti 30 mm pitkiä, eikä se sopisi minulle, koska halusin läpiporata reiät osiin, jotta puutapit näkyisivät lopputuloksessa. Yleisimmin puutapeissa on myös urat, kaiketi, jotta ne pysyisivät paremmin kiinni puutavarassa. Uraestetiikka ei miellytä silmääni, joten huomioni siirtyi pyörölistojen maailmaan. Puuilosta saisi 8 mm pyörölistaa männystä noin 3,5e / 2400 mm. Ei paha! Ostin samoin tein kaksi mitallista. Sahasin sen 600 mm pätkiksi puuilon rautasahalla jakoavainhyllyn edessä, sulloin reppuun ja ajoin pyörällä kotiin.
Kiusasin naapureita sen verran, että pätkin siitä selkäsahalla vielä noin 45mm pätkiä hongisto-jakkaralla makuuhuoneessani. Yli 30 niitä taisi tulla.
Lähdin joulun viettohon mökille 20. pv ja ryhdyin matkakeikunnan tasaannuttua riehumaan. Tai ensimmäinen päivä tai kaksi taisi mennä enemmänkin orientaatiossa ja lisäsuunnitelmien tekemisessä, työkalujen löytämisessä ja itseäni teroittaessa. Teinkin ensin joululahjaksi lupaamani kehyksen piirrokseen siitä pyörölistasta ja mäntyliimalevystä. Siitä samasta, jota käytin Neulatuntimittarin kotelointiin. Teen kehyksestä tarkemman selvityksen itseni iloksi, mutta tässä lopputuotteesta kuva:
Kuvamateriaalin ja muistojen perusteella siirryin levylaatikkoon aatonaattona. Leikkasin kaikki osat mittoihin ja teippasin identtisiksi tarkoitetut osat yhteen, jotta reikien poraamisessa olisi vähemmän vaiheita. Sitä ennen olin irroittanut taltalla pystypuiden pontit.
Jälki ei ollut täysin ammattitasoista, mutta ihan siedettävää. Käytin oikeastaan koko päivän merkkaamiseen ja poraamiseen. Varastosta en löytänyt 8mm puuporanterää ja 90 asteen kulmia varten löytyi vain ohjain, jossa luki pohjassa: made in west germany. Eli tätä urakkaa ei pedattu onnistumiseksi… Sain kuitenkin kaikki reiät porattua, tarpeeksi suoriksi.
24. pv koekasasin laatikon. Reikien paikat vähän seilasi ja siksi identtisiksi mallaamani palaset pystyikin kasaamaan vain yhdellä tavalla, jotta joka nurkka olisi tarpeeksi jiirissä. Onneksi valitsin aika hentoista puutavaraa ja mänty on pehmeää, niin materiaali antaa periksi ja taipuu tekijän tahtoon niitä pakottaessa tiettyyn muotoon. Onneksi tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt jääkylmässä autotallissa työskentelyyn, ei tullut enää mieleenkään rakentaa toista laatikkoa.
Ihmettelin laatikkoa vielä yksin ennen nukkumaan menoa ja pähkäilin miten saisin pohjan kiinnitettyä järkevästi. Levyt painavat nimittäin aika paljon ja pelkäsin liiman ja tappien puolesta. Olin kasannut pohjan laudat jo irrallisina ja laskenut ne omalle paikalleen laatikossa. Jostain saapui idea laittaa laudat laatikon päälle: Sehän on sivupöytä! Samalla ajatus irrallisesta pohjasta selkiytyi. Kiinnitän pohjalaudat toisiinsa niiden alle liitettävällä listalla, enkä kiinnitä pohjaa laatikon runkoon kiinni ollenkaan. Valjastan painovoiman ja kitkan sitomaan eri yksiköt toisiinsa.
Joulupäivänä purin laatikon merkaten samalla mitkä osat kuuluvat mihinkäkin ja aloin hioa. Epäkeskohiomakoneella tulee nopeasti hyvää jälkeä. Hioin muistaakseni pohjan 80:llä paperilla, tai 40:llä. Halusin, että pohja on vähän karkea, jotta levyt eivät liukuisi siinä sinne tänne. Loput palikat taisin hioa lopullisesti 120:llä. Olisi ehkä voinut vetää hienommaksikin, mutta ei oikein jaksanut kiinnostaa. Siinä se tavallaan olikin. Siirsin kaikki osat lämpimään odottamaan bussikyytiä kotiin.
Kotiin päästyäni olin odottanut kasausta jo muutaman päivän innokaasti joten laitoin heti hihat heilumaan. Otin heti tapit, liiman ja vasaran esille ja ryhdyin kasaamaan. Voi pojat, mikä urakka. Sormet kipeinä ja pinna kireänä huojennuin lopulta huomattuani sen olevan kasassa. Välihuojennus sikseen: vielä piti sahata tapit linjaan ja öljytä koko roska. Taisin tehdä kaikki työvaiheet yhdessä illassa, olin yllättävän tehokas. Öljysin pellavaöljyllä, kuten olen hyväksi todennut. Seuraavana päivänä öljysin toisen kerran. Sit se oli niinko siin.
En ollut täysin tyytyväinen työhöni. Ei vain työn laadun osalta (tapituksen välykset oli huolestuttavia), vaan myös suunnittelupuolen. Huomasin, että vaikka siirsin pohjan lattiatasosta muutaman sentin ylöspäin poikkipuun päälle näyttivät levyt pieniltä sen sisällä ja itse loota kolossaaliselta. Yläosaan tekemäni ohuet poikkipuut myös haittasivat käyttöä, sillä levyjä oli vaikea laskea sen sisään ja nostaa sieltä pois mukavassa kulmassa osumatta siihen. Kaiken lisäksi lämpimässä valaistuksessa öljy näytti sävyttäneen puun appelssiinilettu-väreihin, josta en todellakaan välittänyt.
Tiesin, etten värille tähän hätään voinut mitään, mutta pikkupaniikissa rauhaa etsiessä aloin mallata laatikon käyttöä sivupöytänä ja lopulta keksin, että kun rungon kääntää ylösalaisin levyt näyttää isommalta suhteessa runkoon, eikä käyttöä haittaavaa sivupalkkia ole edessä. Lopulta värihaittakin katosi. En tiedä katosiko se puusta vai päästä, katosi kuitenkin.
Isoin päänvaiva tekemisessä oli tarvittavien työkalujen puute, eli 8mm puuporanterä ja pylväsporakone. Ilman noita kahta asiaa en lähtisi tuota urakkaa toisentamaan. Tuntuu oikeastaan, etten aio tehdä mitään isompaa puutyötä, ennen kuin saan hankittua pylväsporakoneen tuonne talliin. Toki ajatukset virkoo heti, kun tuijotan laatikkoa hetken: pitäisikö sittenkin tehdä laitetasot samoista materiaaleista levysoittimelle ja vahvistimelle. Itseasiassa aloitin suunnitteluprosessinkin jo, ja laitoin sen samoin tein jäihin, koska on tärkeämpääkin tekemistä. Ehkä joskus keväällä tai kesällä, jos työ on vieläkin kiven alla.