Korsu, Karri: Haluan rytmiä
Tämä syntyi ehkä viikon sisällä siitä, kun luin Aulikki Oksasen Haluan keltaista runon. Se vaikutti vauhdillaan ja elinvoimaisuudellaan minuun, kun olin syysmurroksessa itsekin.
Muutenkin musiikkipuolella olin kuunnellut jo pitkän aikaa klassista: sen säännöt alkoi tympiä. Joten syvennyin Art Blakeyyn. Koitin kuvata tuota murrosta, mielenmaisemaa ja lopulta katarsista.
Halusin julkaista tämän näin käsinkirjoitettuna, jotta siinä olisi ehkä jotain lisää.